INFO-PISTE
Ystävällisesti huomioikaa, että
Olette huvipuistomme nerokkaan pohjarakenteen ansiosta
aina tämän pisteen kohdalla.
Eksyminen on luotu mahdottomaksi,
koska asiakkaille vääriä aikoja, vääriä paikkoja ei ole.

Jos näet lukea tämän tekstin, olet täällä.


KARTTA

1. Portti
          2. Lipunmyyjä
        3. Tirehtööri!
              4. Narunvetokoju
  5. Klovni
      6. Karusellit
   7. Taikuri
                                                      8. Joka ilta kahtia sahattava taikurin vaimo
                               9. Ilmakivääriammuntateltta
                                             10. Kiertävän marionettimiehen uutisia
                                                        11. Mykän posetiivinsoittajan kuolemattomat
                                                                              onnenkeksit
                         12. Lavasteiden rakentaja
           13. Surmanajaja
                14. Maailmanpyörä
                         15. Huvipuiston omistaja
                 16. Nuorallatanssija
                         17. Huvipuiston lakaisija
                       18. Jälkeen jätetyt sanat

1. PORTTI

Aikuiset tarvitsevat rajoja – siksi luodut portit, että riemu rajaton olisi.

Ratko itsesi, avaa saumasi, ja mihin tahansa ovat portittomat ovet.


Lapset pääsevät ilmaiseksi sisään – kaikkeen.

2. LIPUNMYYJÄ

Vähiten palkattu, vähiten arvostettu ja hikiseen pikkukoppiin teljettynä tekemässä
ehkäpä tärkeintä työtä koko huvipuistossa.
Kuulutko sinä huvipuistomme lipunmyyjiin?

Rikastumisen velvollisuus ei liity tavaraan –
anteeksi, se liittyy.

Jos markkinavoimat uskotaan sellaisiksi, etteivät ihmiset niihin kykene vaikuttamaan, kyse on luonnonilmiöstä tai Jumalasta. Eikö niin?

Raha on reunoiltaan vallan pornoa.

Rahavaltaiset oikeassaoliot.

Likinäköisten kukonpoikien ja uratipusten arvomaailma uskoo
Rahaan, sen Valtaan ja Voimaan, iankaikkisesti, aamen.

Nuori porvaristo mutruilee Jumala Co. suuntaan sen verran, mitä heidän täytyy
perintönsä omistajien edessä tehdä
rahan takia.

Kuolemansyntien noudattamatta jättäminen on tänään syntiä talousjeesusten pilvien päällä.

Kaikkia pakottava arvomaailma; koskee kaikkia, koska on väärin.
Kaikella on hintalappu.

Markkinatalouden pienoismalli on purtilon tax-free-kauppa.
Myytävänä sitä mikä lähtee kaupasta; vain se on arvokasta.

Työn tekijät näkyvät, Omistajat eivät.

Taloustahot mittaroivat ihmisten uskoa tulevaisuuteen.
Suhdannemeediot eivät usko ihmeisiin.
Ihmeitä ei ole talousmaailman taivaassa.
Monen henkilökohtainen ekonomia on tolalla, josta enää ihme voi pelastaa.
Raha auttaa, mihin raha auttaa.
Ihmettä pidetään markkinoilla yllä: leijasi korkealla, ja tuuli on ystävä ikuinen.
Lama; suhdannenuotion sammuminen.
Väistämättömässä osakepalossa kekäleet ja nuotionpaikka vaihtavat omistajaa.
Viimeinen maksullinen käyntikortti jätetään aina hänelle, jonka kuvalle se on
alun perin suunniteltukin.

Todellinen luovuus on käyttökelvotonta, tehotonta hipitystä.
Kassakaappi on helpompi avata tunnusluvulla – vai miten, oppineet varkaat?


“Enää ei ole luokkayhteiskuntaa” – luokka-aitaukset ovat tehty nykyään
näkymättömistä aineista.
Rajoja ei voi kukaan olla huomaamatta; tajuamatta kylläkin.

Omien rajojen tajuaminen voi olla hengenvaarallista.
Ylimielinen varakas älyiva on kuivunut huulille kun on ymmärretty, että pitääkin
saatana yhdistää omaa elämää hyötykäyttöihmisten kanssa.

Joka päivä kovenevat otteet – aamen lasketaan päälle.
Luokaton yhteiskunta; pirun kallista.
Omien rajojen ylittäminen, ihmisen välttämätöntä perusdataa.

Systeemi on sävelletty kärjen mukaan.
Edelläkävijöihin ei kuulu enää ilmeisesti paljon älykkäitä.

Arvokkaat avaimet ei sovi tähän aikaan – eivät ole koskaan sopineet.
Kun tullaan eiliseen, ymmärretään arvokkaat, ja kadotetut.

Ylimmälle halajavat tekevät toisten työstä itselleen puunoksia lisää.
Toisten elämä on toisten sirkushuvittamista; toisten osa on olla leipää –
tietävät he sen itse tai eivät.

Nykyinen johtava kärki ei nuotinnu toivolle.

Niin se vielä talouspastorit, jos kuvitellaan, että osakemies Jorma von Isokulli
omistaa puolet maapallosta, niin miten saada
loputkin ihmiset, jokainen omistamaan myös puolet maapallosta?

Paljonko on yhden ihmisen hyvä omistaa, kaikkiko?

Hyvä ihminen omistaa kaiken.

Omaisuus omistaa, länsimaiden alkuasukkaat – vaikkei varakkaana omistaisi mitään.

Olkaa tarkkana kenet taputatte sosiaalipummiksi.
Kaikki yritykset vipeltävät menojaan valtiollisen sosiaalitoimen apupyörillä.

Älä anna kalaa tai leipää, vaan myy opetus oman onnen onkijaksi.
Syötistä kiemurtele kunnon hinta.
Jos omistat vesialueen, pro-visioi saaliit.
Oikeudessa vie kaikki; kaikki yksinoikeudella!

Lait eivät ole pysäyttävässä tai sallivassa taulussa, vaan rullalla.
Lakitötterössä aina rahanmyyjälle rakennettu tunneli.
Lait valkoisen miehen kodin ja puutarhan ympärillä.

Tee rahaa helvetin lailla – opiskele rakkaus kuorista ytimiin.
Myy julkista unohtamattomuutta.
Muut muistavat, hapettavat sinulle ikuista nuoruutta.
Näytä hevoselta; turvallisuutta myy ja vakuuta kaikki.

Ikävystyminen on tulevaisuuden alaa – Hoh-Hoijaassa potentiaalinen asiakas aina suu auki.

Perusta omaksi iloksesi edes yhden tähden huvipuisto.

Opeta hiekkalaatikolla lapsellesi, että toisen kädestä kuuluu ottaa.
Vahvista; omasta kädestä annetaan opetus toiselle samalla mitalla.
Ihmisen omaisuus tulee näkyä ja kuulua ulospäin.
Jaettava jaettavaksi; hyvä jakolasku!

Meillä tulee olla pieni mahdollisuus olla edes ihmisiksi.

3. TIREHTÖÖRI!

– Jos teihin on kaikesta huolimatta kertynyt jostakin ylimääräistä huvia, sen
voitte poistattaa täällä! Huvittavaa laskua vastaan!

Täällä huvipuistossa ei leikitä!

Onneksi on epäreiluus!
Pyhä arvokas valehtelu!

Massa sanoo kuinka tehdä, ja massa sanoo samalla kuinka ei tehdä!

Anteeksi pastori, se vielä; miksi ihmiset käyttävät kaupungissa maastopukuasusteita!

Ihmistä ympäröivässä maailmassa ei ole mitään mitä siellä ei ole –
kaikki ihmiset omissa maailmoissaan!

Sietäkää elämänne onnellisiksi!

Minä en ole itsekeskeinen; pois se minusta!

Mitä ihmettä itsekeskeiset katselevat peilistä!

Minä olen maailman harvinaisin ihminen, mutta minä haluan toistaa, etten
minä
     ole
                         itsekeskeinen!

Tirehtööreinä itseään pitävät huutavat lujiten – ovat omalla tavallaan oikeassakin!

4. NARUNVETOKOJU

Yksinäisellä narunvetokojun pitäjällä on aina yksi naru kiinnitettynä
hänen omaan paidanhelmaansa. Mutta hänen ongelmansa on, ettei kykene sitoutumaan
muuhun kuin työhönsä. Povaavat hänen päätyvän vielä narun jatkoksi.

Suurin narutus on tietää sattumoisin paremmasta.

Työ nahistuu tekemättömäksi, rakkaus menehtyy rakastamatta.
Sattuma; sairas tapahtuma.

Avaruudesta tähdittyy ihmisen pieni suuruus.
Osaan huimata itseäni.
Tunnen päässäni nykyfysiikan punaista lankaa – ihminen on enimmäkseen tyhjää.
Elämä on suuri kepponen – siellä täällä kvarkki vain kuin tähti pilkottaa pimeää.

Elämän tunteminen kutistuttaa.
Mittakaava yhden minä suhteessa äärettömään.

Uusia ajatuksia löytyy parhaiten kaatopaikoilta.
Maa, kaato paikka.
Joskus romusta sulaa uutta.

Olla yksinäinen, metelitön kello ilman kieltä.
Olla yksin, metelitön kallo ilman mieltä.
Tietää pitkiä luostariopintoja.

Minä uskon tulevaisuuteen; lataan joka ilta kahvinkeittimen valmiiksi.
Jos en sattumoisin sitä itse joisi, voivat kojuni tyhjentäjät keittää napsauttaa siitä itselleen talkookahvit.

Monen lahjat siistissä paketissa, loppuun asti.
Ravistelemattomat lahjakkuudet.
Monen lahjat ravistelevat sitä ihmistään koko ikänsä.
Jos ihmisellä ei omaa ääntä, hän on hiljainen ihminen.
Hiljainen ihminen usein möykkäävä melustaja tai ikuisesti poriseva melumaija!

5. KLOVNI

Iäkäs klovni puhdistaa vaunussaan kasvojaan, katsoo peilistä haastattelijaa
eikä naurata yhtään.
Kaikille ikä, väistyvät meikit ja vähenevät esitykset.
Todellistaja kurkistaa klovnistamme.

Solu ottaa itsestään naurettavia kopiota, ja vanhenemisen yksi ihme on tässä.

Arvokas vanhuus on turhan arvokasta nykyään – paitsi jos siitä voi puristaa perinnön.
– Seuraavaksi tällainen vanhus, ei haise perinnöltä, kuka tarjoaa vähiten?

Paini elämän kanssa vie aasin siltaan. Aina.

Kaikki tutummaksi käyvät kutistuvat; kaupungit, ystävät, aivot.
Joka hetki murrumme.
Jos ei kykene enää murtamaan hetkeä, hengissäkin oleva kuolee.
Asiat siirtyvät itsestään nuorempiin.
Ikäännytystyö.

Vääjäämätön luopuminen tapahtuu hienoimmin hymysuin.

Todellisuuden kanssa parittelu – on aika arvokasta.
Aikaa ei voi varastaa säästöön.

Varastoissa harvoin yli päätään mitään säästettävää.

Naurun ulkoistaja.
Jokaisen aikakauden takana asiat ja ihmiset, jotka toimivat yhteisön
peräaukon palveluksessa.
Elintärkeät luovat paskahommat.
Hienoa että yhteiskuntamme synnyttää rikkaita ja erityisesti köyhiä –
tietää tulevaisuuteen taiteilijoita, jotka voidaan jatkojalostaa
hengettömiksi, seteleiksi.

Ihminen on olio, joka kykenee kasvamaan myös perse päin aurinkoa.
Ihminen taatusti ainut olio, jonka mielestä juuri hänen perseestään kurkistaa aurinko.
On meitä toisia, jotka todistavat syystä ja toisesta hulluja tervejärkisiksi.

Kun ikää tulee tarpeeksi, se aurinko alkaa sieltä paistaa, ihmisen risukasaan.


Asiat syövät toisiaan: siten on olemassa myös eräänlaista asiallista kakkaa.
Sanovat sitä politiikaksi.

Nykypoliitikkojen puhe palannut tuhkaksi muniin.
Poliitikot puhuvat samaa kieltä; hajamoralistista pitkää valehtelua.
Politiikka – etiikka poliklinikalla.

Parhaat aatteet nyt poistomyynnissä; niistä on löydetty aivan liian vähän
oman edun pitoisuuksia.

Nykyaatteet eivät pue ihmistä; lipsuvat päältä, ovat kiinnijäämättömiä.
Ihmiset sisustavat itseään ulkoisesti – sisäistävät rumuuttaan.
 
Jos totta puhutaan, monen nykyisen
niin sanotun suurmiehen näköispatsas muistuttaisi
muiden jaloilla seisovaa mulkkua.

Yhteiskunnan kannalta on ongelmallista, että suurin osa ihmisistä ei sovi keskenään yhteen.
Yhteiskunnan kannalta on ongelmallista, että suurin osa ihmisistä sopii keskenään yhteen vain sukuelintensä kohdalta.
Koti valmiiksi poreilla; kas poikaselle vapautta syntyä ja kasvaa.
Me Eestaas –liikkeen lapset.

On luonnonmukaista, että elintasokkaat naiset synnyttävät nykyään
hoivaviettinsä päähän koiria.

Homoseksuaalisuus on nykyään luonnonmukaista. Paitsi että hekin kykenevät lisääntymään
nykyään uusien tekniikkojen ansiosta.

Kattavia totuuksia alkaa nykyään olla vähän liian paljon.
Elämme pikku kekkosten aikaa.

Nykyään meillä on isoäitejä, jotka tahtoisivat että lapsenlapsi sutena myisi heidät.
Julkisuus on tänään julkean hienoa.
Julkisuudella saa paljon enemmän pojoja kuin
sairauksista tai matkoista joissa kaikki ovat käyneet.

Mitä enemmän luen, sen vähemmän tarinoita.
Poleemisuus – ihmismiehet haluavat kyhätä joistain hemmetin mietelmistäänkin pommeja. Räjäyttääkseen tyhmyyttä umpiluissa, että oikeassaolemisen orgasmi pöllähtäisi.
Tiivistäminen toki tärkeää; on kyseessä sitten aforismi, lumipallo tai atomipommi.

Kerran häviäjät paljastuvat sankareiksi.
Häviämättömät, sokeroidut sankarit.
Vanhuuden riisuma ihminen pukeutuu elettyyn elämäänsä.
Alastomin; elä nyt!

Kaiken riisuu vanhuus, esirippu repeytymätön.

Koskaan ei itsestään ole liian myöhäistä saada onnellinen vanhus.

Onneksi klovnien erottaminen on vaikeaa.

6. KARUSELLIT

Kertokaa, mitä tahdonvoima käyttäen kolmen lapsen isä, vaimonsa aviomies ja
insinööri rakentaa itsensä pyörimään Koskenkorva –pullon sisälle?


Karusellissä mikään piste ei pysy paikoillaan    .
       ei pysy paikoillaan.                                                    Mikään
Mikä än ei pysy paikoillaa       n.
M  ikään ei pysy paikoillaan.
Pysyykö                 paikoillaan?                                                                       karuselli



Kävellä menneeseen – kulkeutua tulevaan, yhtä matkaa.

Ihmiset: Kirkko on uskomaton!
Kirkko: Ihmiset ovat uskomattomia!
Usko: Osaan lentää jo omilla siivilläni, mihin minä ihmisiä enää?
Uskovainen: Uskoaan etsivän on ensimmäiseksi kuljettava ulos ainakin kirkon ovesta.
Ateisti: Kirkkoja rakennettiin, jotta niiden suojissa harvoilla ja valituilla
olisi maallista valtaa ja mammonaa.
Kulttuuritutkija: Tulevaisuudessa kirkkorakennukset ovat menneisyyttään vaalivien
finanssiyritysten museoita.
Aikalainen: Nyt monilla on niin paljon rahaa, että mihin me kirkkoa enää tarvitsemme?

Kannattaisiko kirkon tehdä pastoreistaan toimitusjohtajia, sielunasianajajia vai valmentajia;
spiritcoacheja?

Haitaroida ahneena aikaa suppuun että enemmän ehtisi pyöriä.
Toisilla kädet levällään aikaa – ja yhtä tyhjän kanssa.

Ihmisten tasoittelu yhteiskunnan karuselleihin tulee tapahtua tasapuolisuuden periaatteen mukaan – toisista hevosia, toisista ratsastajia.

Kankeus; pingoittunut oman rajallisuuden kohta.

Hyvän toistamisesta tulee tapa, so. ihminen tasoittuu.
Hyvistä tavoista vääntyy helposti pahoja tapoja.
Perinteiden väärä vaaliminen on elämän kivitystä paikoilleen.
Haalea beige hietön särmättömyys (kesk.).
Karusellin kuuluu pyöriä väreissä, äänessä.
Ei elämä saa olla koko ajan tavoitettavissa.

Mennyt maailma on pysähtyneitä, pysäytettyjä karusellejä.
Vanhan ajan karusellit, joihin ei enää ole asiakkaita, tai sitten niissä kerran
pyörineet iloiset asiakkaat ovat kuolleet.
Ehkä jonkin instanssin pitäisi kieltää tämä kaiken maailman pyöriminen.
Nämä karut sellimme ovat vaarallisia!
Moni tuntee elävänsä ainoastaan matkatessaan karusellillään
selkä menosuuntaan.

Hyvä tunne lähtee irti pyörivästä ihmisestä.
Ilottomuus jälki-imu; vie ilmeet, puheen ja tulevaisuudenkin päästä.

7. TAIKURI

Realistinen taikurimme on lakannut temppuilemasta ja tekee vain työnsä.
Hän sahaa vaimonsa siististi kahtia, vaikka itse olisi kuinka rikkinäinen.

Onko taikurin saapuminen estradille jo taikatemppu?

Asumme ilmassa pyörivällä kivellä  – ei ihme että uskon asiat meitä kiinnostavat.

Pelkurointi on loistava taikatemppu asioiden kadottamiseksi.
Pelkurointi helppo aloitustemppu; onnistuu kaikilta vähänkin rohkeilta.

Ihminen säilytetään paradoksien boxissa.

Tietyllä tapaa tosiväittämätkin ovat totta.

Valaisevaa tuntea oma projektorinsa.
Esimerkiksi on syytä kasvattaa peniksensä oikean mittaiseksi ettei joudu
kompleksin taakse pienuutensa kanssa muiden ilkuttavaksi.

Kuvittelua kaikki todellisuuskin – kuvien huvittelua.

Katsokaa nyt tätäkin hatustaan revittyä miniviisastelijaa, joka puhekuplii ja
kurkkii aforistikkonsa takaa.
Järki ei viilaa sitä vertaa, että poistaisi kalterit että sana olisi vapaa.
Ilman kirjaimiaan saisi lentää pois.

Jos peruskouluksi opetettaisiin välinpitämättömyyttä, yhteiskuntamme
huono-osaisimmat katoaisivat näkyvistä.

Minulla on nyrkissäni piilossa yksi lajityypillinen homo sapiens.
Jos et usko, voinen lyödä sinua sivistyneesti hieman nenään.

Ja kaikki nauravat takurin vapaaehtoiselle avustajalle henkensä edestä.
Tahtovat huvittaa maailmansa toisenlaiseksi; sammuttaa naurulla pelon palon.

Elämänkokemuksen valo todellistaa elämän.
Uskomattoman paljon jää mustaa ulkopuolelle, mutta se ei näy silmiin.

Lapsuus pyöräyttää linssit ihmisinstrumenttiin, kuolema vetää sen kaukoputkeksi.
Läpinäkyvyys sumentaa.
Ihminen näkee niin paljon kuin jaksaa katsoa.

Monet luulevat muistia sielukseen – unohtumaton temppu!

8. JOKA ILTA KAHTIA SAHATTAVA TAIKURIN VAIMO

Onni löytää rusettiluistelusta oikein soveliaan puolikkaansa.
Kun on säännönmukaisesti palasina, tietää mitä on eheys.


Yksinäinen katoaa peiliinsä.
Peili on lahjomaton – varsinkin jos se astelee kahdella jalalla samassa asuntovaunussa.
Pitkälle metsään edenneessä parisuhteessa dramaattisimmat tapahtumat liittyvät
väärinkuulemisiin ja kestotilauslehden hinnankorotukseen.

Parisuhde, teoriassa yhden tekevä.
Käytännössä kahdestaan pistää kaiken palasiksi.
Mikä sinänsä on yhdentekevää?
Rakkauteni, raastinrautani; sinusta itseni silpun.
Eheyttävä rakkaus uhkaa aina tasoittaa meidän taiteilijoiden traumat.
Moni ei ole ilman traumojaan mitään; onneksi ovat onnettomat lapsuudet!
Moni sanoo olevansa täällä – näyttääkin siltä – mutta
ydin on kulkemassa lapsuutensa nahanlaisia perinnetunneleita
uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen.
Lapsuuden ulosajomutkat; hypnotisoimme itsemme, palaamme takaisin.

Sormuksen sisällä ympäripyöreä vapaus – ihmisen liha, ihmisen henki.

Nainen synnyttää oman lapsuutensa.
Nainen odottaa vähiten kun odottaa.

Suurin osa lapsista selviää hengissä vanhempiensa kasvatuksesta – vaivoin.
Paskat ne kasvattaa – opettavat nenälle hyvän kutsutuoksun.

Muodikkaat kasvattavat lapsensa muodottomiksi.
Syylliset kiljuvat tasajalkaa: syyllistää ei saa!
Syyllistymättömät eivät ymmärrä omaa parastaan, vapauttaan.
Häpeä; sydämen naamiosumu.

Naimisissa olevat yksinhuoltajat.
Yksinhuoltajuutensa kanssa naimisissa olevat.

Ihastumista on yhtä helppo vastustaa kuin korvien lempilauluaan.

Ei säälittävämpää kuin miehiseltä instanssilta hyväksyntää kerjäävä feminismiä mouruava nainen, takamus kevättä pystyssä.
Paitsi mies, joka seisoo feminismin lippu tanassa jalkojensa välissä.

Unelmat vetävät perässään tosiasioita.
Unelmia pyörittelevissä sanoissa kuuluvat uudisraivaajien vankkurien äänet.

Rakkaus, kaikenlaisten tunteiden läpikäytävä se on.
Rakkaus muovaantuu vapaudesta.
Inhimillinen lämpö omistettavissa vain lahjana.

Ihmisen asema: Onnellinen.
Radan varsi syytä olla, täyttä elämää.

Onnelliset sydämet eivät lyö toisilleen, ne rakastelevat.

Rakkaus palaa.
Rakkaus palaa ikuisesti.
Rakkaus palaa ikuisesti fenixlintuna.
Rakkaus palaa ikuisesti fenixlinnun tulena.

9. ILMAKIVÄÄRIAMMUNTATELTTA

Tätä pitää puolustusvoimista ulos pakotettu runoilija. On todettu olevan liian vaarallinen vihollisillekin, sillä parhaimmat runonsa yrittävät puhdistaa ydinaseita ja ilmaa niiden ympäriltä.
Peloton runottaja – ei pelkää enää entisen kustannustoimittajansa kumitusta.


Runoilija päästää jokaisen sanakalan takaisin veteen – suurimmankin sintin, itsensä.
Runoilijan tärkein työ on viimeiseksi pyyhkiä kansiensa välistä
itsensä viirut huolellisesti pois.
Usein vuosien uurastusten jälkeen kykenee taiteilija tekemään ensimmäisen
ei-omakuvansa – mikä jo vähän näköisensä.

Runoilijan on pakko lukea jokahetken morsetusta kaiken maailman asioista.

Olla taukojen mestari – olla                 mestari.

Taiteilija työntää illuusioita todeksi.
Kunnollinen, säällisesti elävä elämä ei juurikaan tarinoita ulosta. Paitsi kunnollisia, säädyllisiä tapahtumainkulkuja, joista ei meille raadonsyöjille ole mitään todellista purtavaa.

Emme ole kunnollisia ihmisiä; se tylsistyttää, siksi pitää paheilla.

Niin taidepastorit, se vielä, että tekeekö taiteilija elämästä väärennöksiä vai suorennoksia?

Yleinen maku on varakkaan kirjoittajan pääainesosa.
Yleinen maku perunaa ja ruskeaa soosia, sanovat tyhmät hyvänmakuiset kirjailijat.
 
Taiteilija ripustaa sisältöjään laajasti ulos – tuulettaa; käy kaupaksi.
– Yleinen maku nuolee takaisin, kirjoittajansa ruskeaksi,
varoittavat kriitikot kateudesta ruskeina.
Ei ole kaikkein huonointa kirjoittaa perunaa ja ruskeaa soosia jos se on toivolla suurustettu.

Taiteilijan työ jos kenen, on heijastaa valoa kuolleina pidettyihin kulmiin.
Kun katsoja ymmärtää, että hän tekee taulut, alkaa vasta pensselöinti.
Liikaa valoa väärään paikkaan, aikaan: taiteilija pimiöön!
Kunnollinen rauhanhäiritsijä kyseenalaistaa nurin pystyyn vakiinnetut totuudet.
Taiteen kuuluu häiritsemällä auttaa karavaania ja sen rakkeja – ihan oikein saatanan tavalla!

Taiteessa rima on 11.
Taiteen vaatimuslause on: näytä minulle jotakin uutta.
Vaikka taiteilisi taaksepäin, tekojensa on kuljettava eteenpäin.
Jos taiteilee uusintoja, peli menetetty.

Muutama suissa halvaksi kulunut sana, keksiä uusi järjestys; kallis lause.

Sellaisia lauseita on, joita ei kukaan saa hengiltä.
»Maapallo on kaikkien elollisten koti.»

Enää ei radioista kuulu etsintätiedotuksia, joissa pyydetään jossain päin Suomea
olevia ihmisiä ottamaan yhteyttä kotiinsa.
Nyt tiedetään missä jokainen on; jokainen ei sitä tiedä.
Kaipaako kukaan täältä enää ketään kotiinsa?
Ovatko meiltä läheiset loppuneet – onko siellä kirjaimien takana ketään?
Ovatko kodit jätetty kodittomiksi?
Ei kukaan oikeasti kuuntele radiota koska se on niin vaivalloista;
pitää keskityttyä ja ajatella.

– En osaa vastata mitä taide oikeastaan on, sanoi umpiviisas virtahepo ja nousi nojatuolistaan.
Otti yltään violetit rintaliivinsä ja hyppelehti suihkuun
vihellellen Maija Poppasen tunnussävelmää. Joskin aavistuksen epävireisesti,
mutta kuitenkin.

Taiteilijakin asuu aina ihmisessä – ensikodinomaisesti.

10. KIERTÄVÄN MARIONETTIMIEHEN UUTISIA

Oli lumoavaa nähdä verstaassa sen vielä pinnoiltaan keskeneräisen
puisen nuken, joka kuitenkin kykeni jo ne kaikki temput, mitkä taitavissa käsissä
pystyy esityksessään tekemään.


VAROITUS: Nämä ajatelmat saattavat sisältää jäämiä pienistä pähkinöistä.

Julkkisnukke vatsastapuhuttaa ihmistään ja on mielellään riippuvainen kaikesta mahdollisesta.
Julkkisten maailma todellista mielikuvitusta.
Marionettinuket eivät käy kakalla.

Arvon taiteilija on suodatinpussi, aika kahvinporoa ja
monesti pannu.

Eettinen toimikunta kiistelee, voiko keinohedelmöitykseen liittyä
sukupuoliyhteyden mahdollisuus?

Onko kaikilla suurpiirteisillä iso nenä?

Parhainkin oikeassaolio on oikeassa vain vähän.
Ja sekin vähä voi olla jo niin oikeassa, että on enemmistöstä päin persettä.

Kaksi kertaa viikossa hän meni pururadalle ja antoi biologiansa juosta
sutta kiinni ja karhua pakoon.
Ihmisen pitää ulkoiluttaa itseään säännöllisesti – että paska kulkisi.
Valitettavan harva on liikkeenharjoittaja edes mielessään.

Avainkoodi ihmisten talon ovelle: sopimuksen mukaan.
Tulin hulluksi, koska niin nyt oli sovittu.
Intin vastaan, olin sopimaton hullu.
Huvipuistot palkkaavat soveliaita hulluja.
Kunnolla hulluja on vaikea löytää.

Ihmisestä näkee, jos hän on saanut lapsen – varsinkin miehestä.

Nauru – punalanka pulasta.

Neuvotteleva virkamies, pöydälleen paneva sosiaalityöntekijä.

Hyvällä tuulella ollessaan variskin lentää kuin haukka.

Kerran, kaikki tapahtuu vain kerran.

Keski-iän ratkaisematon kriisi kehittyy keskivartalon tietämille.
Elämäntapakummut.

Olemmeko tosissamme lapsesta asti opetelleet syömään?

Neurologia väittää paljastaneensa Jumalan kotiosoitteen:
Minä Olen pää elin.

Hyvin koskettavaa kuin sumopainija.

Patsasmetsureilla aina hyvät ajat.
Ei kannata patsoittua; se on todellinen ylipaino ja liikkuminen loppuu siihen.
Pysy sopivan tyhmänä kuin minäkin ja kartetaan yhdessä parrasvaloja kuin
mielenvikaiset yöperhoset.

11. MYKÄN POSETIIVINSOITTAJAN KUOLEMATTOMAT ONNENKEKSIT

– Ei täällä huvipuistossakaan toki pakko ole olla. Silloin pitää mennä
jonnekin muualle ja tulla sitten ehkäpä joskus takaisin. Vai kokeillaanko
vielä uudelleen, osuisiko tällä kertaa tölkit nurin?

Alkujen aluksi; olemme kaikki maahanmuuttajia: loppujen lopuksi.

Elämä alkaa 9 kk:n ehdottomalla – ei ihme että meillä on
vapauden kanssa ongelmia jälkeenpäin.
Näemme vapauden vankeutena; olemme koppavia.
Emme juurikaan pysy nahoissamme.

En luota ihmisiin jotka tietävät vessapaperiruutujensa määrän etukäteen.
Ihminen ei koskaan kuole yllättäin; yllättäen kyllä.

Tie löydä, tiedä.

Uhri palaa rikospaikalle – joskus hänestä jää vain tuhat, muistikuvaa.
Mitä kaivataan takaisin kun jotakin kuollutta esille kaivataan?

Elämässä kaikki kannattaa tehdä harkiten, murhakin – ettei myöhemmin joudu kadutukseen.

Molemmista puhallettavissa kumivene huomiseen:
luottamus elämään, luottamus kuolemaan.

Jumala on ihmistä puutunut.

Rahalla voit ostaa hidasteita elintapojesi kuolettavuuksille.

Jokainen on huomenna jo kuollut.
Tänään jokainen huominen elävä – sillä elämä päivittyy joka päivä.
Eilistä päivitetään aina.
Elämästä saa mukaan joka päivä (n).

Elämä, ilo talossani.
Kuolema, taloni lopullinen ilo.
Nauruton kuoleman suussa.

Elämän kondomointi; suojautua pahalta, menettää hyvä.

Kaikkien lahjakkuuksia ei tässä ajassa tarvita, ne on tahdottu arvottomiksi.

Askel biopolttoaineeseen on Suomessa lyhyt, koska melkein kaikki
täällä toimivat jo alkoholilla.

Niin, se vielä asiantuntijapastorit, milloin se alkoholisektori lisätään
suomalaisten terveelliseen ruoka-aineympyrään?

Tavallinen alkoholinkäyttäjä pitää itsensä tavallisena.
Älä tiedä liikaa; elämä menee monimutkaiseksi!

Mitä tapahtui; missä ihmisen musta laatikko –
ruumisarkkukin on nykymuodissa valkoinen.

Kuoleman tarina, elämän tärinä.
Ihmisen narina, krematorion arina.

Sinisilmä katsoo on ihmiskunta sangoin, joukoin sammuttamassa maailmanpaloja.
Realistin mielestä ihmisten ämpäriketjuissa liikkuu aina bensiini.
Bensiinilläkin sammutetaan ihmisten maailmassa.

Kai tunnette säännön, että ongelmien välttämiseksi sivuja pitää kääntää!

12. LAVASTEIDEN RAKENTAJA

Kahdeksantena viikonpäivänä Jumalaakaan ei enää huvittanut tehdä töitä, vaan hän
jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi.
– Hei, oikeasti siellä on ihmisiä pitämässä pahvi-Jumalaa pystyssä, sanoo naama ikipunaisena
hän joka tietää, miten käsitöin
kaikenlaiset lavasteet rakennetaan taidokkaasti.


Milloin lapsuuden hallittu onnetosointi on kasvatusmetodi heille
kauhean innovatiivisille ja hirvittävän luoville aikuisille?
Luomisen pakko, ikiripuli.

Taiteilijanilviäinen on eräs helmisimpukkalaji, joka pohjaa syöden elää syvällä yhteiskunnassa.
Kehrää pakonomaisesti itselleen pelastusrenkaita joita porvarillinen taidejuotikas
on kiinnostunut omistamaan omalle seinälleen. Jos sopii, muiden värien kanssa.

Taiteilijanilviäiseksi ei kiivetä, vaan aina (n)ostetaan.

Sen stalingradmaisen taiteilijanilviäisen ja porvarillisen taidejuotikkaan väliin mahtuu
puuttuvaksi lenkiksi esimerkiksi
vammaisista pennuista ihmisen trimmaama chihuahua.
Niin kutsuttu menestys, eli porvarillisen taidejuotikkaan purenta on paljon vaarallisempaa
kuin mitkään aivokuumeet.

Onneton lapsuus, nuoruudeksi vietelty turmioelämä ja niistä irti räpistely ovat ne asiat jotka taiteilijanilviäisessä kiinnostavat porvarillista taidejuotikasta.

Kokemuksia että luo ToiSenLAisTA maailmaa pikkujumalana hybristellen; siitä ne
yliälykkäät museonjohtajatkin oikeasti elävät.

Taiteilija väärentää parhaansa mukaan, oppineet todistavat suoraan oikeaksi.
Kaikki työnsä tekevät; kaikkia meitä valitettavasti tarvitaan.

Niin kutsuttujen taideasiantuntijoiden vinkuna siitä, ettei enää tule mitään ketään
kunnollista uutta, kertoo ainoastaan heidän kaihostaan kokea uudelleen
taiteen heille suomia ensirakkauksia.

Vain typerys leikkaa asian tai ihmisen irti häntä ympäröivästä menneestä ajasta,
erikeepperöi tämän ajan päälle ja repii rypistää arvostelullaan.

Aikaa ei voi siirtää ihailemansa asian tai ihmisen ympärille.

Olkaa paikoillanne, valmiina – ennen kaikkea: nyt.

Oikein ajattelevat eriarvoistajat sanovat: on huonoa halpaa kirjoittaa ilo-oodeja tuulipuvuille.
Tuulipukukansa elättää heitä irvailevat sivistysnarrit.

Osa nuorista uskoo, että taiteilijanilviäisyys tarkoittaa sitä, että saa tehdä ihan mitä huvittaa,
kaikki ihailevat kaunista kullanulostajaa, ja sitten saa paljon rahaa
 – monet taiteilijatkin uskovat niin.

Työtön ihminen on mahdottomuus – työtön taiteilija vielä mahdottomampi.

Taiteilija, koulu, taiteilijakoulu; koulutaiteilija.

Tiettyinä vuodenaikoina taiteilijanilviäiset parveilevat virastotalojen pihoille
nokkimaan apurahoja, näyttämään persettä toisilleen – Kateuden performanssi.
Syttymättömät taiteilijatähdet, virastojen kostovirret.

Ei oikea elämä ole mikään huvipuisto – se on onneksi aina jotakin parempaa.

13. SURMANAJAJA

Mies ajaa päättömästi onton pallon sisällä ristiin rastiin ja lajitoverit
ihmettelevät, eivätkö aivonsakin jo mene sekaisin. Eivät ymmärrä, että
peiliinsä katsovat.
Lajitoverit, me olemme samalla pallolla.


Sääli että ihmiset harrastavat ajattelua.
Viisaimmat ovat pahimpia ajattelijoita.
Hyvien ajatusten kuuluu tekoontua – ei jäädä pitämään päätä kiinni.

Kaksipaikkainen Mercedes ei kerro perhearvoista.
Kaksipaikkainen Mercedes kertoo perhearvoista.

Länsimaiden alkuasukkaat.
Liikakansoitukseen voisi olla ratkaisu viedä niin kutsuttuihin kehitysmaihin
meidän tapamme rakastaa lähimmäistä.

Ei surullisempaa musiikkia kuin tämän todellisen sirkuksen musiikki.

En katso enää luonto-ohjelmia, koska ne kertovat nykyään vain ihmisestä.
Miksi joitakin eläimiä kutsutaan virheellisesti kotieläimiksi?

Taloudellisista syistä johtuen emme voi tehdä ratkaisuja, joita jälkipolvet nimittäisivät oikeiksi – eettisyys ja ekologisuus on vain liian kallista.
Rahasta; me myymme.
Enemmän kuin kaiken.

»En.« – tässä sanassa asuu inhimillisyys ja ihmisen vapaus.
Ihminen on parhaimmillaan luomakunnan kieltäytyjä.

Väkivaltainen taisto omistusoikeudesta, vallasta ja toista korkeammasta asemasta – siitä luolasta olemme lähteneet, siihen luomukseemme jäämme.
Rikas itsekeskeisyys, leikkivät lapset aikuisten avaruuspuvussa.

Tämä on heidän maailmansa, jotka osaavat tällaista maailmaa.
Erityisesti tämä on heidän maailmansa, jotka ovat sen sellaiseksi luoneet.
Vihoviimeiseksi tämä on meidänlaisten maailma, jotka olemme
sen paskaksi luomisen sallineet.

Traditio on pelto.
Nykyään traditioita laitetaan pakettiin, joita ei ole tarkoitus enää koskaan avata.

Ihmisellä kolmen miljardin vuoden velvollisuus ja solutason viitoitettu tie kuljettaa itsensä olosuhteisiin, jotka ovat hänelle tarpeen, jotka tekevät onnelliseksi – ensisijaisesti muut.

Eivät ihmiset huvipuistossakaan voi tehdä mitä huvittaa; muille esiintyvät tekevät
vain sitä mikä huvittaa.

Ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omilla rahoillaan mitä huvittaa –
jos hänellä vain olisi ikiomaa rahaa.

Demokratia toimisi ellei olisi näin paljon kuolettavan väärin ajattelevia.
Kansan valta, leivän ja sirkushuvin vaalivoitto.

Jokaisen pallo puhaltuu tyhjäksi, kun leipä ja sirkushuvi-ihmiset ovat
saaneet suitsetonta rahavaltaa omaan käyttöönsä.

Päätelmä – älyn kehä.
Maapallo, ympäripyöreä massatapahtuma.
Metelöidymme – kun ei ole hiljaisuutta, ei ole mitään.

Inhimillinen ajattelu on joskus lyhyydessään
hyvin epäinhimillistä – johtunee siitä, ettemme ole pitkäikäisiä.

Osallistu huvipuistomme leikkimieliseen Tietokilpailuun:
mistä eläimestä saadaan valmistettua laadukkaimmat lentopallot?

Globalisaatio suuri suu – vallassa olioiden suut.

Hinta ja harvinaisuus maistuu ihmisen suussa parhaimmalle.
Olisi parempi, etteivät ihmiset hankkisi niin paljon voita leivilleen.
Suomalainen keskiverto nykyökyelitisti puhuu hyväksyttävästi voista leivälle; tarkoittaen kaukomatkan väliin laitettua kobe-härkää ja kullimaasturia sen toisen kesämökin pihaan.

Pojat ovat poikia, miehet eivät ole poikia.

Ihminen, suurin piirtein.

Surkuhupaisuutta kun alat puolustella omiasi, toisten ihmisten vapauksia polkevia arvojasi;
niitä jotka eivät kestä alkeellisintakaan eettistä tai ekologista tarkastelua.
Suurin osa aikuisista eivät ole aikuisia.

On niin vaikea myöntää, että on joskus hävittävä, lapsikin sen tietää.

Kyky itsepetostella; siinä jotakin perin totuudellista.
Itsepetos – pyhä inhimillisyys ja lajityypillinen käyttäytyminen.
Itse peto, itse teossa.
Ihmisyydessä eläimellisyys aina pinnalla ja in.

Paremman elämän etsijät – jätetyt talot, jätetyt kylät, kaupungit, jätetyt maat.
Edistyksen sivu kääntyy kun ihmiskunnan valikoitunut eliitti päivänä eräänä
hylkää varmasti maapallonkin tarpeettomana.

Ihmiset, ympäripyöreät maailman pyörät.

Olemme jokainen maan, ilman omistajia.

Jokaisen tulisi käyttäytyä kuin maapallonomistaja – häädön uhalla.

Liukuportaatkin loppuvat johonkin.

Lasten karusellin ei tarvitse kasvaa aikuisten huvipuistoksi.
Ihminen päättää suunnattoman vauhdin, jos päättää.
Ihminen elämän suutarina, aika pommi.

Oli miten oli, ainakin ihmisten tahto tapahtuu
joka tapauksessa
                maan päällä.

14. MAAILMANPYÖRÄ

Pysähtyy, ottaa uudet asiakkaat, pyörii heille muutaman kierroksen, pysähtyy, ja
päästää meidät pois. Ottaa uudet tilalle.

Ne olivat niitä, joiden piti joka päivä ajatella kaikki uudestaan paikoilleen, koska
yön aikana
kaikki oli raivostuttavasti liikahtanut.

Ne pelkäsivät villieläimiä, ukkosta – sellaisiin päihin liimautui hyvin kiinni Isä Jumalan kiillotettu kuva, jolla peloteltiinkin pitkälle.
Nykyään pelkäämme taloudellista lamaa ja toisia ihmisiä; herra jumala!
[Saatko taiteltua oman Jumala – sanasi tulitikkuaskiin?]
Lait, uskonnot ja tapainsäädökset ovat aina säädetty silmällä pitäen
rahvasta ja talousmassoittunutta keskiluokkaa.

Puhukaa nyt kerrankin totta – miten lopetetaan valehtelu?

Ihminen, puettu vertailukohtiin – ei omaa paikkaa näy.

Sartren utopia ja atlantis ihmisten täydellisestä rehellisyydestä on
kutkuttava utopia ja atlantis.
Kun vähänkin puristaa rehellisyyttä, huomaa miten lähes kaikki länsimainen
on rakennettu valheen paskahötölle.
Homo Sapiensin vallan janoinen perusluonne; se on maailman pyörien energia.
Vallanjanoisuudesta sikiävä epärehellisyys on uomitettu, meidät kaikki petokseen pakottaviksi laeiksi.

Mikä sivistys, ja ylivoimaisesti suosituin peli on edelleen simppeli: Rahat tai henki!

Idealismi uudisraivaajien toivon täyttämää tietämättömyyttä;
kartan viivaton valkoinen joka on mitä vain.
[Joskus valkoinen paperi voi olla aivan tyhjäkin.]

Väittävät ränsistyneet humanistit edelleenkin, että ihmisen tahto on vapaus.
Kalleinta ihmisenvapautta on vapaus aseiden ja muurien rakentamiseen;
vapaus toisten ihmisten omistamiseen, tappamiseen pois minunlaisteni tieltä?

Pelolle haisee jokainen.
Lopputulos: tämä on edelleenkin
todella paljon pelkäävän Valkoisen Miehen maailma.

Vapaus on tehnyt ihmisestä valituksen.

Niin, se vielä maailmanpyörittäjäpastorit, eikös sentään
meidän Jumalalla ole hyviten tappavimmat aseet?

Ihminen kykenee ymmärtämään vain sen verran, kuinka korkealle uskaltaa
ajattelunsa taluttaa, päästää – täsmälleen siihen kohtaan, eikä kuplaakaan enempää.
 
Tärkeintä lukea mitä ei ole vielä kirjoitettu.
Ihmisyys köllii sukupuolensa päällä.
Vapaalla ajattelulla ei ole sukupuolta.
Ymmärrättekö, ajatuksilla kuuluu leikkiä!

Uskomus on pään sisälle vedetty huppu, joka pyörittää ihmisen maailmaa.
On pisteitä, jotka odottavat mutkistumista kysymysmerkiksi.

Vastoinkäymiset värittävät ihmistä ääriviivojen sisältä.
Vaikeudet tarjoavat kykyä ymmärtää selkäänsä suoraksi.

Tältä elämysmatkalta emme tule takaisin.
Mutta tekomme jatkavat vauhdistamme matkaansa
kauaskin, unohtumattomiin asti.

Jonkun osaa ja arpaa on arpojen valmistaminen.
Moni ei käytä lahjojaan muuhun kuin typeryytensä korkkiruuvittamiseen syvemmälle.
Henkisestä pankista maksetaan ulos päivän valinnat.
Korko kiskoontuu välistä, että seuraava valinta rakentuu aina edellisen päälle.

Pienikin matka tehdään etukäteen.
Pienikin matka toteutuu aina jälkeenpäin – parhaimmat matkat
tulevat perillensä vasta vuosien kuluttua.
[Osaanko vain peruttelevaa jälkiviisastelua?]

Ihmisen ulkomuodosta näkyy hänen elämänosaamisensa.

Ydin sanallistuu, ottaa ruumiin itse teosta.
Tekee tahdostaan maailmanmuutoksen.

Moraali on näkymätöntä ainetta; kaltereita, oviaukkoja – samaa asiaa.

Kohta seitsemän miljardia samalla aurinkoisella kivellä, emmekä
vieläkään oikein
                  kosketa toisiamme.
Joskus aina tulee joku, puhuu lähimmäisen rakkaudesta, mutta
              ketä se koskettaa.

Käveleviä vuosikertaviinejä kyllä on, muttei öylättijonoja.

Evoluutiomme maali kuolematon jumaluus.
Edistymme jumaluudessa, kohta ei ihmistä enää näy, vahvistetaan sairaaloista.
Fyysinen henkistetään ja henkinen fyysioidaan.

Köyhistä ei ole kuolemattomiksi.
Köyhille korvikkeena edelleenkin, anteeksi vain, jeesus ja kumppanit.

16. NUORALLATANSSIJA

Kun herkkä nuorallatanssijamme putoaa aina välillä murhemattoonsa, niinä hetkinä
kaikki näkevät hänen köytensä viritetyn taivaaseen asti.
Nuorallatanssijoiden elämä on sittenkin kiinni maan vetovoimasta.

Nuorallatanssijan punainen lanka on olla jalat maassa tyyppi – paitsi suunnitellessaan
uusia ohjelmanumeroitaan.
Unelma ei saa jäädä päähän kiinni.
Nuorallatanssija ei suhtaudu elämään kevyesti, eikä raskaasti, vaan sieltä väliltä.

Pelkäämme pahoin ettemme saa lippua illan esitykseen – pelkäämme hyvin
katsoessamme illan esitystä.
Onko huippua jos nuorallatanssija tipahtaa maahan?

Eloonjäämisjärjestelmä rakastaa tietenkin eniten kuolemanvaaraa.
Kuolema jännityksenetsijän komein pokaali.
Eloonjäämisjärjestelmä haluaa nähdä kuolemanvaaraa, koskettaa,
tasapainoilla itsensä vielä tällä kertaa ohi.

Nuorallatanssijan on luotettava kaikki hyvin.

Jonakin päivänä katkaisemme napanuoramme, tanssimme vapaina.
Tiedämme jokainen nuoramme, tiedämme jokainen tanssimme.

17. HUVIPUISTON LAKAISIJA

Hän oli kaikennähneenä jo niin viisastunut, että oli sinänsä sama, ollako mies vaiko nainen.
Kaikkein viisaimpien rooliksi jää siivoilla toisten ilonpidon jätteitä, ja yrittää laittaa ne edes jotenkin järkevästi.
Kaikkein viisaimmat ehtivät puhua vähän – yksikseen, ääneti.


Ajatella, ajatella lisää, kadottaa maailmastaan värit, pudota
sivujensa välistä äriseväksi äijäksi, joka on täysin oikeassa.
[.Umpikujassa.]

Ne lukevat parhaiten, jotka eivät enää joudu tukeutumaan kirjaimiin.

Ihminen voi opetella uimaan tai rakentaa laivan, mutta meri on – vaikka sen yrittäisi kuivattaa.

Merellä on vielä omanarvontuntoisia lokkeja, jotka eivät koskaan lähde kaatopaikoille.

Ystävällinen ihminen kysyy asioista joista toinen haluaa puhua.
Ystävä kysyy asioista joista toinen ei tahtoisi puhua.

Ihmisen viimeisin uudistusaalto paljastuu hänen arkeensa jättämistä tavaroista, asioista, ajan henkiensä kuvista.
Kun kaihotaan mennyttä aikaa, kaivataan yleensä maailmaa jonka nyt osaisi helposti.

On perin terveellistä toimia ajoittain yleisten vessojen siisteyden edistämiseksi.

Niin, anteeksi pastorit, onko tosiaan niin, että jos
olisimme oikeasti järkeviä, niin maailmassa ei olisi sotia ja nälänhätää ?

Ainutlaatuisuuttakin on eriasteisena.
Jos tahtoisimme, voisimme jakaantua rikkaisiin ja rikkaisiin.

Uudet asiat eivät ole enää niin uusia kuin joskus.
Nykyaikaisissa asioissa tiedetään olevan monta puolta.
Ja jos ei ole, ne vesitetään kastamalla riittävän moneen asiantuntijaan.

Omista ajatuksista jäljittyy tulevaisuuden askeleet.
Omista ajatuksistasi jäljityt ennen, vanhaan.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän puhun omalla suullani, puhtaaksi.
Muistikuvat ovat aina tärähtäneitä.

Kaikilla meillä on pälvikalju jossain kohtaa.

Elämäntehtävä – tietoisen mielen kurkistusluukun suurennustyöt.
Joka todella viitseliäs, pääsee mahtuu ihmisenräppänästään ulos, sisään.

Kyky odottaa, onnen penkki.
Paras odottaja ei enää odota.
Paras odottaja tietää, että tulevaisuus vetää kuitenkin aina jostain nurkasta.

Kun ottaa päivästään turhat asiat pois – niitä on aina monta – aika hidastuu, ja asiat siinä suurenevat.
Kun oppii katselemaan rauhassa, elämässä alkaa esiintyä taukoja.

Inhimillisyys? – ajan väistämättömyyden tuhoamisen, vanhojen taideteosten konservointi. Yritys pelastaa eteenpäin, tietämättä lopputulosta. Antaa keinuun vauhtia ettei olisi se, joka liikkeen sammuttaa.

Muistakaa tulevaisuus.
Ihmisen tie menee valomerkittyjä pisteitä pitkin.
Periaatteessa taivas alkaa heti maan päältä.

Niin yleispastorit, se vielä, että uskotaanko taivaassa sitten ihmiseen?

Tältä elämysmatkalta emme tule takaisin – kas, siinä huvi juuri onkin!
Hyvä näytelmä, kyyneleet edulliset.

Tietäminen, tien tekeminen.
Ihminen tekee tietä itselleen.
Kovin moni ei voi parkkeerata suoraan oven eteen.
Valtapelin kovin nappula on luoti.
Ehkä meidän kenenkään ei pitäisi parkkeerata suoraan oven eteen.